Ensimmäinen kansallispuisto johon Päkäpään kanssa lähdettiin oli Padasjoella sijaitseva Päijänteen Kansallispuisto. Päätös puistojen kiertelystä tehtiin keväällä kun olin sairaslomalla sappirakon poistoleikkauksen jälkeen. Päkäpää oli kuuleemma jo vuosia aikaisemmin ehdottanut vaeltamista, mutta kukaan ei ollut innostunut asiata. No nyt aikaa ja energiaa rittää muillekin jaettavaksi siis matkaan.

Edellisenä päivänä Päkäpää tuli meidän mökille, josta päätettiin lähteä matkaan. Minä olin valmistautunut hankkimalla retkikeittimen ja hienon kirjasen kansallispuistoista jossa oli mukana tarroja!

No siinnä sitten istuttiin iltaa siiderin kera ja suunniteltiin retkeä puhelinten ja minun kirjasen avulla. Välillä yritin jo kirjan karttaa suurentaa sormin niinkuin puhelimen ruudulla :D (ei onnistunut).

Jossain luki että sovi kanootin lainaamisesta edellisenä päivänä mutta ajateltiin että eiköhän tuon ehdi... 

Aamupäivällä sitten pakatiin kamppeita. Retkikeitin, makkaratikut, juomapullot. Jossain sanottiin, että uimapuku, tarjolla on hyviä rantoja joten ne. Mitä vielä? otetaanko kompassi? Joo...osaatko sä käyttää sitä? en mut otetaan silti :). Lisäksi reppuun pakattiin köysi eli pitkänaru joka oli jäänyt penkille riippukeinun hyttysvarkosta. Se "köysi" on vieläkin retkirepun taskussa eikä sitä ole tähän mennessä vielä tarvittu. 

Padasjoella käytiin kaupasta hakemassa eväitä makkaraa, banaania, pähkinöitä ja myslipatukkaa muistaakseni ja minigrip pusseja kännyköille ettei ne kastu kun joudumme vedenvaraan. Kaikkeen oltiin siis varauduttu :) .

Kovasti olimme menossa melomaan ekaa kertaa ja koiran kanssa, joka ei soutuvenettä pienemmässä vempaimessa ole ollut. Kaupalta menimme satamaan josta etsimäämme kanootin lainauspaikkaa ei löytynyt mutta saimme sieltä kartan lähialueesta ja puhelin numeroita paikallisille palvelun tuottajille. Etsimämme palvelun tuottaja löytyi ja se oli se sama numero, johon jokin lukemamme opas neuvoi soittamaan jo edellisenä päivänä. Nyt kun siihen soitti hankilö puhelimessa kertoi, että ei pysy meille kanottia lainaamaan näin lyhyellä aikaa... No ei se mitään saareen ei päästä mutta on sitä kansallispuistoa mantereenkin puolella joten autoon ja matkaan. Tästä vaan eteenpäin. Muutaman mutkan ja epätoivoisen ajatuksen perästä näimme kansallispuiston kyltin. Jee täällä ollaan mutta tie vaan jatkuu joten ajetaan nyt perille asti. Tie jatkuu ja pienenee ja jatkuu ja pienenee kivet ja kuopat tiellä lisääntyy. Mieleen hiipii ajatus mitä jos tien päässä ei mahdu kääntymään ja joudutaan peruttamaan pois täältä...

Viimein päästiin tien päähän, kääntöpaikalle jossa olisi ollut mahdollista laskea kanootti tms. järveen.

Meidän onnettomien karttojen ja kartanlukutaidon avulla totesimme että tässä ihan lähellä pitäisi olla nuotiopaikka ja Höysniemen laavu, mutta kierrellään nyt ensin vähän tätä kansallispuistoa. 

Metsässä koputtelimme kiviportteja ja pyysimme lupaa tulla kivipeikkojen valtakuntaan.

ja peikkoja sielä riitti. Soitettiinhanme niille kännykastä vähän Frozeniakin, mutta ei ne heränneet.

Myös tatti löydettiin mutta ei poimittu sitä.

Ja lisää kivipeikkoja. 

Ei onneksi eksytty metsään. Vaan palasmme autolle mutta ei löydetty polkua laavulle. No laiturilta pääseen uimaan, ja järvestä varmasti näkee jos laavu on lähellä niin mihin päin pitää mennä. Uikkarit päälle ja veteen päivä oli kuuma joten vesi oli oikein virkistävää. Vaan eihän sieltä järveltä mitään laavua näkynyt. Upeita järvimaisemia kylläkin.

Takaisin siis autoon ja matkaan.

Auton ikkunasta näkyi vielä lisää kivipeikkoja ja katsos tähän on pysäköity autoja mennään katsomaan mihin tuo polku vie olisko se laavu siellä? juu sielähän se oli ja väkeä niin paljon että käveltiin polkua vähän pidemmälle keitettiin teet Päijänteen veteen ja paistettiin retkikeittimellä makkarat.

Aivan mahtis eka reissu vaikka varsinaiset Päijänne puiston nähtävyydet jäikin näkemättä niin seikkailu se ainakin oli!

Niin ja onneksi ei saatu sitä kanoottia myöhemmin kesällä Päkäpää esitteli Ruffe koiralle moista ja ei ollut ihan helppo homma se.