Heinäkuussa matkasimme Joutsaan Leivonmäen kansallispuistoon. Tällä kertaa Päkäpää oli tehnyt hyvän taustatyön ja valinnut sopivan reitin. Eväät oli hommattu ja matka alkoi hienoissa maisemissa ja aurinkoisessa säässä.

Päkis oli valinnut meille 5,5km Mäyränkierroksen johon liitimme käynnin Joutsniemen kärjessa jolloin pituutta reitille tuli 12km. Oppaat kehuivat reittiä helppokulkuiseksi ja sitä se olikin jos pysyi reitillä.

Reitti kulki mäntyisten harjujen päällä ja välillä laskeutui jävenrantaan ja soille pääsimmepä kulkemaan ensimmäistä kertaa pitkospuillakin kansallispuistossa.

Matkaamme seurasi pitkän matkaa suruvaippa perhonen.

Rannalla kävi kova tuuli mutta +24 asteen helteessä se ei haitaannut.

Ruffe jahtasi aaltoja innoissaan ja murisi niille.

Joutsniemen kärkeen kuljettiin harjun harjaa pitkin molemmille puolille avautui järvinäköalat. Lopuksi harju laskeutui järveen ja pakkojan sitä oli jatkaa kävelyä harjua pitkin vielä vedessäkin. Kuvassa ei ehkä niin näy mutta harju siis laskeutuu myös vedessä molemmin puolin alas sekä varpaista eteenpäin että kantapäistä taaksepäin. Vesi viilensi taas mukavasti vaikka uimaan ei tällä kertaa menty.

Harjulla kasvoi myös toinen toistaan hienompia mäntyjä. Nämähän ihan pussaa ja halailee toisiaan vai vallanko siinnä pikku mäntyjä tehdään...

Reitti takaisin olisi kulkenut taas harjun päällä mutta päätimme mennä takaisin rantaa pitkin. Se olikin sitten oikeaa nilkanpyöräytys maastoa mutta selvisimme ehjin jaloin.

varsinainen mukulakivitie :)

Olisikohan teet hörpätty Lintuniemen puolikodalla tälläkertaa.

Päkäpäällä oli vähän isompi teemuki

mulla tommonen pikku kuksa

ennen kotimatkaa vielä reippaat reisaajat

sitten vaan mäkistä reittiä takaisin päin

yli siltojen

ja hienoissa maisemissa edelleen.

Toinen mahtis reitti takana tänne pitää tulla uudestaan ja kiertää sitten koskikaran kierros.