Pikku mummo haki kaikki enkelit Helsinkiin niinkuin oli sovittu ja meidän piti olla ukon kanssa viiko kaksin mökillä toisin kuitenkin kävi.

Viime keskiviikosta asti on minulla ollut kurkku kipeänä. Ukolla oli kurkkukipua jo aijemmin viikon verran joten en pitänyt kiirettä lääkärille menon kanssa kun oletin että samaa tautia pukkaa. No maanataina kävi olo tukalaksi. Puhuminen oli vaikeaa samoin nukkuminen. Pistin ukon tilaamaan terveyskeskuksesta lääkäriaikaa heti kun ajanvaraus aukeaa klo7. Eihän sieltä mitään aikoja saa ilman että sairaanhoitaja katsoo ensin joten jonotin sairaanhoitajalle joka teki angiinatestin. Testi ei kuitenkaan ollut positiivinen ja hoitaja lähti kysymään lääkäriltä mitä tehdään. Lääkäri tietenkin halusi nähdä minut. No sillävälin oli testituloskin tullut positiiviseksi joten sairaanhoitaja yritti vielä saada lääkäriä kirjoittamaan suoraan antibioottireseptin mutta lääkäripä halusi silti nähdä ensin kurkun(onneksi). Saatiin lääkärille aika 9.20 joka olikin melko pian. Lääkäri kyseli ja lopuksi katsoi suuta ja totesi että juu selvä tapaus acutaan korvapolin päivystykseen pistän tästä lähetteen heti niin voitte lähteä sinne suuntaan sitten ajelemaan samoin tein.

Acutassa jonoteltiin sitten taas vähän lisää. Ilmoitautumisesta ohjailttiin taysin puolelle korvapolille. Sielä ilmoittautuminen ja jonotus sairaanhoitajalle joka antoi kysymysten jälkeen särkylääkettä ja passitti verikokeeseen ja sitten jonottamaan lääkärille. Lääkäri tutki ensin yhden tytön ja sitten lähti tunniksi luultavimmin syömään kun kello oli 11 minä siis istuin ja odottelin. Lopulta se ainoa korva ja kurkkulääkäri saapui. Antoi diaknoosiksi kurkkupaiseen ja pikaisen puudutuksen jälkeen puhkaisi paiseen. Ei ollut mitään kivaa puuhaa. Kun toinen kirugin veitsellä tökkii nielua vaikka olikin puudutettu. Mukana ollut mies sairaanhoitaja näytti välillä onnettomalta kun katseli lääkärin puuhaa.(taisi sääliä olla ilmeessä) No lopulta toimenpide oli ohi mutta nämä paiseet tupaa uusimaan joten yleensä ja niinkuin tälläkin kertaa suositeltiin poistamaan nielurisat. Minä kun oli edellisen kerran syönyt edellisenä iltana niin toimenpide voitiin tehdä heti niinpä tassuteltiin osastolle. Tässä vaiheessa pistin ukon kotia ja jäin osastolle odottaman leikkausaikaa. Kauaa ei tarvinnut odottaa eivät ehtineet edes antibiotti tippaa laittaa kun kutsu leikkaukeen tuli. Elikäs leikaussaliin pöydälle pötkölleen kovasti selvittivät sydänkäyrä tarrojen laittamista ja tippa letkun laittamista saman aikaa sitten jo tippaan pistettiinkin rauhoittavaa lääkettä samalla käveli lääkäri sisään sanoin käsipäivää ja minä myös. Anestesia lääkäri sanoi laittavansa nukutteen niin siinnä siten nukahdettiin.

Seuraavaksi heräsin oli hieman huono olo ja sain lääkettä siihen samoin kaarimaljan johon syljeskelin. Kauheasti väsytti vielä. Vieressä sairaanhoitajat keskusteli kuinka olivat joutuneet jäämään ylitöihin vaikka leikaussali oli mennyt jo kiinni olin ilmeiseti salin viimeinen potilas ja mitä pikemmin minusta pääsisi eroon sitä nopeammin pääsee taas kotiin.Minut leikattiin neurologisen leikaussalissa kun kurkkupuolen omasali oli ruuhkainen sekin lienee osasyynä hoitajien mielialaan. Onneksi vaihtoivat puheenaihetta ja pohtivat seuraavaksi ketä oli missäkin kutsuttu nuoreksi ja ketä vanhaksi. Siihen keskusteluun saatoi jo hymyilläkin väliin ja totesivat että tuo taitaakin olla jo niin hereillä että voidaan soittaa sille hakija osastolle. Pääsin omasta mielestäni aika pian osastolle ja pian tuli ukkokin tuomaan läppärin kaveriksi. Tosin en jaksanut läppäriä käyttää osastolla vaan puhelimen naamakirjan kanssa pidin ihmiset ajan tasalla. Olin melkoisen väsynyt ukon käydessä luonani joten hän lähti koitiin ja minä jäin päikkäreille ja toipumaan. Ilta ja yö meni torkkuessa ja naamakirjan päivitelyissä. Aamupalan jälkeen lääkärin tarkastus ja häneltä kotiutus päätös sain vielä sairaalassa lounaan ja yhden antibiootin  sitten pääsin kotiin.

Suunnitelmissa oli koti matkalla käydä hakemassa apteekista lääkeet ja käväistä kaupassa. Apteekin pihassa totesin että kun on täältä selvitty niin suoraan kotiin ja saa ukko mennä yksin kauppaan. kotona suoraan petiin ja lisää unta taitaa nuo vahvat lääkeet tehdä väsyneeksi kun selaisen 1,5h jaksaa valvoa ja sitten jo taas nukuttaa. Ukko kävi kaupassa ostamassa mehua, viiliä, mehujäätä, sosekeittoja, mehukeittoa jne. Kovasti on ukko minua passanut ja hoitanut kun mitään en saa nostaa enkä rehkiä ettei verenpaine nouse ja haavat suussa aukea. Näin tarvinnee tämäviikko mennä ja vielä ensiviikkokin pitäisi jaksaa olla paikalla mutta katsotaan nyt miten se onnistuu lasten kanssa....

Nyt taas päätä tyynyyn alkaa väsy tulemaan ja iltapalaakin pitäisi varmaan syödä jos ottaisi kourallisen lääkettä ja nukkuisi hetken niin sitten jaksaa ehkä syödä jotain.

Ehjä Enkeli ilman nielurisoja