Eilen käytiin enkeleiden kanssa kansallismuseossa. Hieman noottia taidan laittaa(en vielä ole sanut aikaiseksi) museolle kun rattaiden kanssa sielä kulkeminen on hankalaa. Hissit on hitaita mutta pahin ongelma on se että niitä ei ole selkeästi viitoitettu tai hissiltä esim. aulan kassalle ei ollut mitään viittaa. Pahinta oli se että poistuminen alakautta oli lukon takana ja sitten sai kysellä kiireiseltä kahvilatyötekijältä miten oven saisi auki? Mutta muuten oli mukava reissu. Omena, J ja Nalle oli meidän kanssa. Ensin kierrettiin näyttelyitä. Aarrekammiossa oli vanhoja rahoja ja hopea astioita ja pyssyjä, haarniskoja ja miekkoja. Esihistoriasta löytyi nuolenpäitä ym. ja esim. hylkeennahka johon enkeli 4 totesi "me syödään se" myös hylkeen luut oli syötäviä. Mutta kun eteen tuli ihmisen kallo ja sääriluita totesi neiti"ne on koiralle" =). Kierrettiin vielä savutupa aika ja sitten mentiin Vintille. Posliinit jätettiin suosiolla väliin =).

Vintti sitten olikin mukava paikka! Sielä lapset saivat koskea kaikkeen ja kaikkea sai kokeilla. Sai satuloida tai kärryttää hevosta, rakentaa tiilistä tai hirsistä talon, kutoa kangaspuilla, karstata villaa, kehrätä lankaa, tehdä kahvia vanhaan malliin, kokeilla liukuhihnatyötä, kokeilla vanhaa kirjoituskonetta, istua keisarin tuolissa, äänestää kopissa ja leimauttaa äänestyslipukkeen, tehdä palapelit Suomen kartoista ja käännellä hallitsioista hassuja ukkoja/akkoja. ja lisäksi oli paljon kaikkea pienempää puuhaa. Suosittelen tuota vinttiä. Siellä viihtyy varmasti! Ainakin meidän lapset tykkäsi. Päkis vois viedä esim kummipoikansa sinne varmasti viihtyy! Eikä paikka ole hinnalla pilattu 7€ aikuinen ja alle 18v ilmaiseksi!!!!

Nallesta oli suuri apu tämän poppoon kanssa näyttelyissä kulki enkeli 3:n kanssa tutkimassa vitriinejä ja vintillä katsoi pienten perään kun minä räpelsin joka paikkaa =). Voitin enkeli 2:n liukuhihnalla ylivoimaisesti ja Omenan kanssa tunnistettiin kangaslaadut 8/10 tarkuudella tafti silkki ja silkki oli hieman sekaisin. Ulos mennessä Nalle sitten hukkuin mutta toivotavasti pääsit kotiin etkä jäänyt ikuisesti kansallismuseoon.

Bussipysäkillä sain kehuja tuntemattomalta tädiltä kun olin jaksanut lähteä tälläisen lauman kanssa liikeelle ja vielä niinkin tylsään paikkaan kun museoon =). No enkeli 5 kuitenkin kiljui siihen malliin nälkäänsä että toivotin rouvalle hyvät kesänjatkot ja lähdimme hakemaan evästä jostain lähikaupasta. Täällä Helsingissä muutenkin ihmiset ihmettelevät enemmän lasten "suurta" lukumäärää. Ihan tuntemattomat tulee kysymään että onko kaikki sinun vai onko joukossa hoitolapsia. Jaksamista, tsemppiä, siunausta, ja hyvää kesän jatkoa on toivoteltu =). Enkeli 3 ilahduttaa busseissa jokaista joka on istunut lähimmälle paikalle keskioven luona. Halusi hän tai ei. Joka kerta ovat pojalle jutelleet takaisin ja useimat lähtiessä ovat ihasteleet poikaa minulle kun on niin ihana ja reipas poika. Myös jokainen vastaan tuleva henkilö puistonmatkan varrella saa kuullaa iloisen MOIn. Siis edelleen yltiö sosiaalinen tapaus tuo enkeli 3. Olen hieman yrittänyt sanoa että yleensä ihan tuntemattomia ei moikata mutta poika on sitä mieltä että jos ihmisellä on eläin mukana sitä voi moikata ja kaikki Puuha Petet (työmiehet) on kavereita ja niitä saa moikata. No eipä tuossa matkalla sitten paljon muita moikattavia liikukaan.

Tänään tiedossa puistopäivä uimista ja solmuvärjäystä ja HELLETTÄ.

Telkassa menee jo Vekarat ja niiden jälkeen enää Kaapo ja sitten olisi aika lähteä puistoon. Tee on loppu mutta leipää on vielä jäljellä ja enkeli 5 ei vielä ole saanut aamupuuroa kun nukkui normaalia pidempään.

siis puuhiin... Enkeli