Matka joulu taloon

Voi miten pyörivät pienet tontut Tuomas Tontun ympärillä! Pyörivät kuin
väkkärät, riippuvat hihoissa, kiskovat hiippalakista, tanssivat ja
huusivat:
-Vie, vie Tuomas-Tonttu, viepä meidät Jouluun! Vie kiireesti, meillä on
kiire Jouluun! Sinä tiedät, missä joulu on, vie meidät sinne heti!
-Voinpa viedäkin, tuumi Tuomas-Tonttu. -Mutta sinne on pitkä matka.
-Ei se mitään, ei se mitään! Juostaan! Mennään lumikelkalla! Otetaan
helikopteri! Kyllä keinot keksitään, kunhan näytät tien.
Mutta Tuomas-Tonttu asteli aitauksen luo, valjasti kepeännopean poronsa,
otti suikulan puikulan ahkionsa ja säkillisen tuoksuvia heiniä.
-Ei Jouluun voi mennä nopeammin kun tie vie, sanoi Tuomas-Tonttu ja hyppäsi
tonttujen ahkioon.

Kun he olivat aikansa ajaneet ja porontiuku tiukutellut, he tunsivat
ihanan tuoksun, joka luikersi suikersi heidän nenäänsä.
-Nyt pysähdytään, sanoi Tuomas-Tonttu ja pysäytti kepeännopean poronsa.
-Ei, ei! huusivat pienet tontut
-Meillä on kiire Jouluun!
Mutta Tuomas-Tonttu pysähtyi ja sanoi:
-Jos jättää piparkakun hajut haistamatta, voi kokonaan myöhästyä Joulusta.
Ja niin he puistelivat lumet nutuistaan ja kopistelivat sisään tonttu muorin
taloon. Siellä he leipoivat piparkakkuja koko päivän ja koko yön. Vasta
sitten he jatkoivat matkaa.

Kun he olivat aikansa ajaneet ja porontiuku tiukutellut, kuului suurien
kuusien takaa kuisketta ja suihketta ja salaperäistä kahinaa.
-Nyt pysähdytään, sanoi Tuomas-Tonttu.
Ja poro seisahtui parahiksi juuri pikkiriikkisen oven eteen ja oven takaa
kuului sipsutusta ja supsutusta. Sitten he pujahtivat sisälle
tonttutyttöjen taloon.
-Jos jättää salaiset kääröt käärimättä, saattaa kokonaan myöhästyä
Joulusta, sanoi Tuomas-Tonttu. Ja niinpä he nikkaroivat ja nakkaroivat ja käärivät
paketteja ja sipittivät ja supittivat koko päivän ja koko yön. Vasta sitten
he jatkoivat matkaa.

Kun he olivat aikansa ajaneet ja porontiuku tiukutellut, he näkivät erään
mökin ikkunalla kynttilöitä. Tuomas-Tonttu pysäytti poronsa.
-Ei, ei, meillä on kiire Jouluun! pienet tontut huusivat. Mutta
Tuomas-Tonttu ei ollut kuulevinaan, vaan astui sisälle kynttilänvalajan mökkiin.
-Jos jättää kynttilät katsomatta,voi myöhästyä koko Joulusta, sanoi
Tuomas-Tonttu.
Ja niin he valoivat kynttilöitä ja katselivat kyntilöiden rauhallisia
liekkejä koko päivän ja koko yön. Vasta sitten he jatkoivat matkaa.

Kun he olivat aikansa ajaneet ja porontiuku tiukutellut, he kuulivat
pienten kellojen helinää. Se oli ihmeellistä kimmeltävää ääntä ja ihan rauhassa he
kaikki pysähtyivät. He seisoivat huurteisten puiden alla ja kuuntelivat.
Pakkaskiteet ne puiden oksilla helisivät ja soivat. Puut soittivat
joulauluja. Eivät tontut toki tahtoneet ajaa joululaulujen ohitse, vaan
kuuntelivat ja hyräilivät lumisten oksien alla koko päivän ja koko yön.
Vasta sitten he jatkoivat matkaa.

Niin he saapuivat Joulun taloon aivan tarkalleen oikeaan aikaan. Ja Joulun
talo hohti ja loisti ja kimmelsi ja oli salaisuuksia täynnä.

(Hannele Huovi, Matka joulun taloon)