Liina Jänöliinin oikea joulu

Liina Jänöliini oli laittanut huoneensa kuntoon. Hän oli häärinyt jo monta
viikkoa ennen joulua ja nyt kaikki oli valmista. Jänöliineillä oli paistettu
lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja perunalaatikoa sekä keitetty paksua
pajunkuorisosetta ja punaisessa padassa kiehui jouluista luumukiisseliä.
Rouva Jänöliini oli tehnyt Liinan kanssa heinistä jouluisen himmelin. Se
keinuin kevyesti katossa ja Liina tiesi, että joulun jälkeen hän saa syödä
sen. Jänöliinit olivat kaivaneen laatikosta laulukirjat ja laulaneet
joululauluja siivotessaan. Yhdessä oli hauska touhuta ja pian oli pesty
jänötuvan jokainen nurkka, huoneet oli tuuletettu ja pöydiltä pölyt
pyyhitty. Liina Jänöliini oli levittänyt joululiinan pöydälle, rouva
Jänöliini oli etsinyt esiin joulukoristelaatikon ja aivan viimeiseksi oli
herra Jänöliini lähtenyt metsään joulukuusta hakemaan. Joulu oli viittä
vaille valmis ja se oli selvästi oikea joulu, juuri sellainen kun joulun
piti olla.
Iltaan oli vielä aikaa. Herra Jänöliini viipyi kuusenhakumatkallaan ja Liina
Jänöliini oli perin juurin pitkästynyt.
- Juoksisitko viemään joulutervehdykset ystäville , sanoi rouva Jänöliini.
Hän ojensi Liinalle korin, jossa oli pieniä paketteja. Liina otti lapaset,
myssyn ja kaulaliinan ja lähti ypeänä matkaan. Tämä oli ensimmäinen kerta,
kun Liina Jänöliini pääsi joulutervehdyksiä viemään. Hän oli nyt tarpeeksi
iso.

Liina Jänöliini hyppi ja pompoteli iloisena sinisellä hangella ja saapui
Kettulan keittiön ovelle.
Kettulan keittiössä kaikki oli hyskyn myrskyn. Rouva Kettula keitti ja
paistoi ja ketunpennut vikisivät ja riippuivat hänen esiliiinansa nauhoissa.
Kettulan keittiö oli aivan sekaisin ja siivoamatta, mutta rouva Kettula
näytti tyytyväiseltä.
- Hyvää joulua, sanoi Liina Jänöliini ja ojensi pienen paketin.
- Joulu on aina hyvä, sanoi rouva Kettula ja pyyhki hikeä otsaltaan.
- Meillä on jo kaikki valmista, sanoi Liina Jänöliini.
- Niin meilläkin, sanoi rouva Kettula - Nyt voi joulu tulla.
Liina Jänöliini katseli ympärillen. Kettulan joulu oli aivan erilainen kuin
Jänöliinien joulu. Kettulaan oli tulossa hyrskyn myrskyn joulu.
Pajunkuorisoseen tuoksua ei tuntunut ilmassa, sen sijaan Liina Jänöliini
tunsi, miten rouva Kettlan kattiloista nousi outoja, melkein pelottavia
tuoksuja. Ketut söivät jouluna erilaisia herkkuja kuin jänikset.
- Hyvää joulua teillekkin, toivotti rouva Kettula. - Ja kiitos paketista.
Rouva Kettula hymyili tyytyväisenä, vaikka Liina jänöliinin mielestä
jouluvalmistelut olivat pahasti kesken. Ketunpojat olivat pujahtaneet
piiloon rouva Kettulan esiliinan alle ja kurkistelivat sieltä Liina
Jänöliiniä. Kettulassa ei kukaan näyttänyt kaipaavan heinähimmeliä tai
joulukuusta.

Liina Jänöliini oli ihmeissään. Hän oli saanut uutta miettimistä ja kohta
hän taas hyppi ja pompotteli sinisellä hangella. Hän oli menossa Hirvelään.
Herra Hirvi kauhoi pihalla lunta lapiosarvillaan. Hän oli pystyttänyt
joulukuusen keskelle pihaa ja kaivoi nyt pientä polkua kuusen ympärille.
- Meillä on tällainen tapa, herra Hirvi selitti. - Illalla vähän tanssitaan
ja mylvitään kuusen ympärillä, jos tähtitaivas on kirkas.
Rouva Hirvi seisoi kaikessa rauhassa olohuoneessaan ja järsi puunkuorta.
Liina Jänöliini katsoi häntä kunnioitavasti, sillä rouva Hirvi oli iso. Sitä
paitsi rouva Hirvi näytti varsin vakavalta. Hän näytti ajattelevan.
- Hyvää joulua, sanoi Liina Jänöliini ja ojensi pienen paketin.
- Joulu on aina hyvä sanoi rouva Hirvi ja katseli ulos.
Pitkäjalkainen hirvineiti asteli olohuoneeeen korkosorkissaan.
- Meillä on jo joulu valmiina, sanoi Liina Jänöliini.
- Niin meilläkin, sanoi rouva Hirvi. - Me olemme ajatelleet sitä paljon.
- Ajatelleet? ihmetteli Liina Jänöliini.
- Me mietimme mitä joulu merkitsee ja tarkoittaa. Ja kun kaikki on mietitty
niin joulu voi tulla.
- Vai niin, sanoi Liina Jänöliini.
Hämmentynyt Liina Jänöliini niiasi rouva Hirvelle ja lähti taas jatkamaan
matkaa. Hirvelässä oli ollut kaikki aivan erilaista kuin Jänöliinien kotona.
Joulukuusi oli ulkona eikä sisällä. Joulupipari eivät tuoksuneet, mutta
silti hirviperheessä oli juhlan tunnelma. Ehkä joulua valmistellaan joka
perheessä hieman eri tavalla, mietti Liina Jänöliini. Joulut ovat erilaisia!

Liina Jänöliini hyppi ja poimpotteli sinisellä mietteissään hangella. Hän
saapui Karhusille, mutta Karhusten talo oli aivan hiljainen. Liina Jänöliini
kolkutti oveen, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Liina mietti, minne hän
voisi jättää joulupaketin. Silloin Liina Jänöliini huomasi pienen reijän
Karhusten katolla. Hän kiipesi katolle ja kurkisti reijästä. Karhusilla
nukuttiin. Kaikki karhut oli syvässä unessa.
- Hyvää joulua, huusi Liina Jänöliini ja pudotti Karhusten paketin reijäästä
alas pesään.
- Täällä nukutaan, huusi rouva Karhunen ja käänsi kylkeään.
- Nukutteko koko joulun ? Ihmetteli Liina Jänöliini.
- Takuulla nukutaan! Jouluna on hyvä nukua, murahti rouva Karhunen.
Sitten rouva Karhunen veti peitteen korville ja alkoi kuorsata kuuluvasti.
Liina Jänöliini katseli kunnissaa karhujen pesään.

Kun Liina hyppeli kotiin päin aattoillan hämärässä, hän mietti, että joulua
voi näköjään juhlia monella eri tavalla. Ja jotkut eivät vietä joulua
ollenkaan. Tämä oli Liina Jänöliinille aivan uusi ajatus.
Kun Liina tuli kotiin, Jänöliinien kuusi oli kannettu sisään. Se oli kaunis.
Liina Jänöliini koristi kuusen, sitten herra Jänöliini veisasi jouluvirren
ja rouva Jänöliini sytytti kynttilät joulupöytään. Liina Jänöliinillä oli
juhlallinen olo. Jänöliinien joulu oli hänestä tuttu ja hyvä. Se oli
samanlainen kuin oli aina ollut, niin kauan kun Liina Jänöliini saatoi
mitään joulusta muistaa, mutta Liina Jänöliini aavisti, ettei se ollut ainoa
oikea joulu.
(Hannele Huovi, Matka joulun taloon)