Joulun lintu

Sattuipa niin, että Luoja maailmaa luodessaan unohti yhden savimöykyn
taivaan salin nurkaan, ja sinne se jäi. Siitä ei syntynyt mitään. Mutta
Luojan maailma eli ja iloitsi, kunnes se alkoi tummua ja sumentua, elämä
alkoi maasta kaikota ja Luoja päätti lähettää Kristuslapsen maailmaa
kirkastamaan. Kun Kristuslapsi sitten oli maailmaan lähdössä, ja taivaassa
viettiin suurta juhlaa, päätti Luojakin lakaista taivaan salit. Silloin
sattui, että hän löysi savimöykyn joka oli ollut unohduksissa maailman
alusta asti.
-Mitähän minä tästä tekisin? pohti Luoja ja käänteli möykkyä käsissään. Se
oli sinistä ja notkeaa taivaan savea ja se lämpeni hiljalleen, kun Luoja
sitä lämmiteli suurissa kourissaan.
-Linnun minä teen, Luoja päätti, sillä hän piti linnuista, koska ne
purjehtivat ilman aalloilla ja lauloivat ja koska niillä oli iloinen sydän.
-Harvinaisen linnun minä teen, Luoja puheli itsekseen. -Joulun linnun minä
sinusta teen.
Ja niin Luoja teki linnun, muovasi sinisestä savasta siivet, hyvin hienot ja
kapeat, nokatkin näpersi ja suori heleät höyhenet. Sitten Luoja pisti linnun
taivaan suureen luomisen uuniin. Mutta uunissa oli kuumaa ja kauhistuttavaa
ja lintu koki pelottavaa syntymisen tuskaa, kun se kyyhötti taivaan tulisilla
hiilillä. Aikansa Luoja lintua uunissa piteli, sitten aukaisi luukun, näki
että lintu oli valmis. Luoja kutsui linnun ulos, ja se lensi luojansa
käsivarsille. Sen untuvat olivat pehmeät ja sulat olivat vahvat ja väri oli
kirkkaan punainen.
-Harvinainen lintu sinusta tuli, Luoja sanoi tarkasteli lintuaan
tyytyväisenä.
-Sinut minä lähetän Kristuslapselle laulamaan, ettei hänelle tulisi
murhetta kylmässä ja pimeässä maailmassa.
Ja niin Luoja lähetti linnun Kristuslapsen iloksi lentämään ja livertämään.

Yhä se lentää Kristuslapsen jalanjälkiä seuraillen. Sen ympärillä ilmassa
tuntuu ilo, rauha ja lempeä armahtavaisuus. Siivillään se sipoo maailmaa ja
saa punaisen värin soimaan ympärillään. Ja punainen väri tarttuu
kynttilöihin ja nauravien lasten pukukankaisiin. Kun lintu lentää joulun
aikaan läpi kodin, sen siipien sipaisuista jää huoneisiin punainen iloin ja
rakkauden jälki. Se on harvinainen ja arka lintu, mutta aina joskus sen joku
näkee. Lapsia ja vanhuksia lintu ei pelkää, sillä lasten ympärillä se tuntee
taivaallisen iänikuisen tuoksun, joka ei tunnu siellä, missä kiire sumentaa ilmaa. Joulun
lintu saattaa pyrähtää huoneen lävitse tai lentää keittiöön, missä
joululaulut soivat. Ja linnun nähtyään ihmisten silmät alkavat tuikkia ja
huulille nousee hiljainen hymy ja lasten tekee äkkiä mieli piirtää tai
leikata lintu punaisesta kankaasta. Ja isoisät, joiden silmiä lintu on
siivillään siponut, alkavat veistää puusta lintuja ja joulun tullen he
ripustavat lintunsa tuvan kattoon. Ja kaiken minkä lapset ja aikuiset
tekevät askarrellessaan silkkipapereiden, nauhojen, oksien ja kultaisten
ruusukkeiden kanssa, he tekevät iloisin ja rakastavin mielin ja
Kristuslapsen kunniaksi.

(Hannele Huovi, Matka joulun taloon)

Laula kirkossa tai kotona kauneimpia joululauluja!

Nyt sytyy toinen kynttilä
ja valo laajenee.
Suo Isä tänne Jeesuksen,
se hetki lähenee.

Enkeli