Orvokitkin on kasvattaneet ensimäiset kasvulehtensä. Noista pienemistä purkeista en enää ole varma mitä niissä kasvaa kun purkit on sekoittuneen koulinta vaiheessa. Minä kun en ikinä muista mitään lappuja purkeihin kirjotella. Kyllä ne tunnistaa viimeistään siinnä vaiheessa kun kukkivat :)

Tarhasalkoruusut kasvattaa ekana vuonna lehtiruusukkeen ja kukat toisena vuonna. Viimevuonna jo näitä kasvattelin saa nähdä miten ovat talvesta mökillä selvinneet. Ehkä minulla on salkoruusuja jopa kahtena vuonna!

Pitkät hontelot on persiljaa ne on olleet vähän liian pimeässä laitan ne tuohon ikkunalle valohoitoon. Tässä muutama vuosi sitten keräsin syksyllä persiljasadon ison kulhollisen ja onneton annoin enkeli 5:lle luvan syödä niitä kotimatkalla. No enkeli söi koko kulhollisen persiljaa! Ei tarvinnut pohtia pakastamista.

Pyöreässä pikkuruukussa kasvaa ilmeisesti verigreippi tai klementiini.

Pienet lehdet isossa ruukussa on timjamia. 

Sain pikkumummolta (vai Enkeli 5:köhän ne sai) purkillisen leikkokukansiemeniä, jotka hän oli ottanut talteen kukkakimpusta, jonka oli saanut. Tunnistin siemenistä samettikukan mutta jotain sinistäkin kukkaa oli mukana. Kylvin kaikki siemenet muovilaatikkoon ja nyt jännätään mitä sieltä nousee ja ensimäiset sirkkalehdet jo näkyykin.

tässä viel muutamä vähän pienempi kelloköynnös sekä amppelitomaatit. Viime vuonna meillä oli kirsikkatompsuja ja niistä tuli tosi hyviä.

Viime viikonloppuna tein salaattia ja siiinnä tehdessä otin siemeniä talteen luumutomaatista ja paprikasta. Siinnä ne nyt kasvaa vanhoissa lautasissa. Molemmissa näkyy elon merkkejä.

Neljä maissia vielä elossa.

viimevuoden istukassipuleita oli jäänyt pussinpohjalle ja pistin ihan kuivahtaneet sipulit viimeviikolla multaan ja katos nehän lähti kasvuun. Näyttää siltä että voidaan saada sipuliakin.

Laventelikin pääsi pois jääkaapista ja itää mukavasti. Viime vuonna sain leventelin myöskin tähän kasvunkohtaan ja sitten tapoin ne unohtamalla kastelun.

Vieressä sinnittelee jouluruusu jota haaveilen mökille kukkapenkiin jos jaksaa säilyä hengissä siihen asti.

Ikkunalaudat on täynnä samoin yksi hylly. Ukolla menee kohta hermo mun viljelyksiin mutta tyyntyy taas kun vien kasvit mökille multiin ja mielellään tuo söi viimevuonna mun kasvattamia tomaatteja joten saa kärsiä nyt hetken =). Vielä näitä tulee lisääkin...

Kelloköynnöstä istutan ekaa kertaan ja pussissa luki että liota tunti. Pistin siemet likoamaan ja istuttelin muut valmiiksi sitten otin tikun ja ajattelin että nopeutan likoamista kun pikasen tikulla sekoitan ja kuinkas kävi. Siementen päällä on jonkinlainen lima joka tarttui tikkuun ja nyt minulla on 17 siemenen limaglöntti tikunpäässä. No ehkä tästä vielä selvitään mutta liotkoon vielä sen hetken kun päivitän blogia.

 Aikaisempina vuosian olen istutellut jo noita muita lajeja. Laventeli ei ole kovin malttamattoman laji se pitää laittaa 3-6vk itämään jääkaappiin. Viime vuonna purkki oli 6 viikkoa jääkapissa ja kun mitään ei näkynyt otin purkin pois ja totesin että ei onnnistunut vaan sitten alkoi tapahtua siemenet itivät hienosti mutta tapoin ne kuivuuteen taimivaiheessa. Orvokit kukkivat kauniisti viime vuonna mökillä koko kesän ja salkoruurut istutin silloin avomaalle eikä ne ehtineet kukkia nyt toivon että taimet on selvinneet talven hengissä ja kukkivat tänävuonna.

Nykyään olen huomannut että teen aika paljon asioita tässä omalla sängyllä kukkien istuttaminen ei liene sieltä viisaammasta päästä mutta tuleepahan vaihdettua lakanat tämän jälkeen.Tuo hieno siemenkori on enkeli 4:n tekemä cd levy teline.

maaliskussa multaan menee vihanneksia ja yrttejä. Ukko ei tykkää minun istutuksista eteenkään kun tila makkarista loppuu ja siirrän ison osan taimista olkkariin ja sitten se taimien mökille roudaaminen vielä. No harrastuksensa kullakin.

paketti vihreitä viinirypäleitä

paketti punaisia viinirypäleitä

iso tölkillinen persikoita

isotölkillinen ananasta

muutama päärynä

1 verigreippi

Päkis oli valinnut meille 5,5km Mäyränkierroksen johon liitimme käynnin Joutsniemen kärjessa jolloin pituutta reitille tuli 12km. Oppaat kehuivat reittiä helppokulkuiseksi ja sitä se olikin jos pysyi reitillä.

Reitti kulki mäntyisten harjujen päällä ja välillä laskeutui jävenrantaan ja soille pääsimmepä kulkemaan ensimmäistä kertaa pitkospuillakin kansallispuistossa.

Matkaamme seurasi pitkän matkaa suruvaippa perhonen.

Rannalla kävi kova tuuli mutta +24 asteen helteessä se ei haitaannut.

Ruffe jahtasi aaltoja innoissaan ja murisi niille.

Joutsniemen kärkeen kuljettiin harjun harjaa pitkin molemmille puolille avautui järvinäköalat. Lopuksi harju laskeutui järveen ja pakkojan sitä oli jatkaa kävelyä harjua pitkin vielä vedessäkin. Kuvassa ei ehkä niin näy mutta harju siis laskeutuu myös vedessä molemmin puolin alas sekä varpaista eteenpäin että kantapäistä taaksepäin. Vesi viilensi taas mukavasti vaikka uimaan ei tällä kertaa menty.

Harjulla kasvoi myös toinen toistaan hienompia mäntyjä. Nämähän ihan pussaa ja halailee toisiaan vai vallanko siinnä pikku mäntyjä tehdään...

Reitti takaisin olisi kulkenut taas harjun päällä mutta päätimme mennä takaisin rantaa pitkin. Se olikin sitten oikeaa nilkanpyöräytys maastoa mutta selvisimme ehjin jaloin.

varsinainen mukulakivitie :)

Olisikohan teet hörpätty Lintuniemen puolikodalla tälläkertaa.

Päkäpäällä oli vähän isompi teemuki

mulla tommonen pikku kuksa

ennen kotimatkaa vielä reippaat reisaajat

sitten vaan mäkistä reittiä takaisin päin

yli siltojen

ja hienoissa maisemissa edelleen.

Toinen mahtis reitti takana tänne pitää tulla uudestaan ja kiertää sitten koskikaran kierros.

Edellisenä päivänä Päkäpää tuli meidän mökille, josta päätettiin lähteä matkaan. Minä olin valmistautunut hankkimalla retkikeittimen ja hienon kirjasen kansallispuistoista jossa oli mukana tarroja!

No siinnä sitten istuttiin iltaa siiderin kera ja suunniteltiin retkeä puhelinten ja minun kirjasen avulla. Välillä yritin jo kirjan karttaa suurentaa sormin niinkuin puhelimen ruudulla :D (ei onnistunut).

Jossain luki että sovi kanootin lainaamisesta edellisenä päivänä mutta ajateltiin että eiköhän tuon ehdi... 

Aamupäivällä sitten pakatiin kamppeita. Retkikeitin, makkaratikut, juomapullot. Jossain sanottiin, että uimapuku, tarjolla on hyviä rantoja joten ne. Mitä vielä? otetaanko kompassi? Joo...osaatko sä käyttää sitä? en mut otetaan silti :). Lisäksi reppuun pakattiin köysi eli pitkänaru joka oli jäänyt penkille riippukeinun hyttysvarkosta. Se "köysi" on vieläkin retkirepun taskussa eikä sitä ole tähän mennessä vielä tarvittu. 

Padasjoella käytiin kaupasta hakemassa eväitä makkaraa, banaania, pähkinöitä ja myslipatukkaa muistaakseni ja minigrip pusseja kännyköille ettei ne kastu kun joudumme vedenvaraan. Kaikkeen oltiin siis varauduttu :) .

Kovasti olimme menossa melomaan ekaa kertaa ja koiran kanssa, joka ei soutuvenettä pienemmässä vempaimessa ole ollut. Kaupalta menimme satamaan josta etsimäämme kanootin lainauspaikkaa ei löytynyt mutta saimme sieltä kartan lähialueesta ja puhelin numeroita paikallisille palvelun tuottajille. Etsimämme palvelun tuottaja löytyi ja se oli se sama numero, johon jokin lukemamme opas neuvoi soittamaan jo edellisenä päivänä. Nyt kun siihen soitti hankilö puhelimessa kertoi, että ei pysy meille kanottia lainaamaan näin lyhyellä aikaa... No ei se mitään saareen ei päästä mutta on sitä kansallispuistoa mantereenkin puolella joten autoon ja matkaan. Tästä vaan eteenpäin. Muutaman mutkan ja epätoivoisen ajatuksen perästä näimme kansallispuiston kyltin. Jee täällä ollaan mutta tie vaan jatkuu joten ajetaan nyt perille asti. Tie jatkuu ja pienenee ja jatkuu ja pienenee kivet ja kuopat tiellä lisääntyy. Mieleen hiipii ajatus mitä jos tien päässä ei mahdu kääntymään ja joudutaan peruttamaan pois täältä...

Viimein päästiin tien päähän, kääntöpaikalle jossa olisi ollut mahdollista laskea kanootti tms. järveen.

Meidän onnettomien karttojen ja kartanlukutaidon avulla totesimme että tässä ihan lähellä pitäisi olla nuotiopaikka ja Höysniemen laavu, mutta kierrellään nyt ensin vähän tätä kansallispuistoa. 

Metsässä koputtelimme kiviportteja ja pyysimme lupaa tulla kivipeikkojen valtakuntaan.

ja peikkoja sielä riitti. Soitettiinhanme niille kännykastä vähän Frozeniakin, mutta ei ne heränneet.

Myös tatti löydettiin mutta ei poimittu sitä.

Ja lisää kivipeikkoja. 

Ei onneksi eksytty metsään. Vaan palasmme autolle mutta ei löydetty polkua laavulle. No laiturilta pääseen uimaan, ja järvestä varmasti näkee jos laavu on lähellä niin mihin päin pitää mennä. Uikkarit päälle ja veteen päivä oli kuuma joten vesi oli oikein virkistävää. Vaan eihän sieltä järveltä mitään laavua näkynyt. Upeita järvimaisemia kylläkin.

Takaisin siis autoon ja matkaan.

Auton ikkunasta näkyi vielä lisää kivipeikkoja ja katsos tähän on pysäköity autoja mennään katsomaan mihin tuo polku vie olisko se laavu siellä? juu sielähän se oli ja väkeä niin paljon että käveltiin polkua vähän pidemmälle keitettiin teet Päijänteen veteen ja paistettiin retkikeittimellä makkarat.

Aivan mahtis eka reissu vaikka varsinaiset Päijänne puiston nähtävyydet jäikin näkemättä niin seikkailu se ainakin oli!

Niin ja onneksi ei saatu sitä kanoottia myöhemmin kesällä Päkäpää esitteli Ruffe koiralle moista ja ei ollut ihan helppo homma se.

Päkäpää antoi luvan julkaista tarinoita ja kuvia meidän reissuista joten täytyy yrittää löytää aikaa niiden kirjoitamiseen.

Viimeiset 8 vuotta on mennyt lasten harrastusten ja arjen pyörittämisen parissa välillä on mielessä pyörinyt miten vuorokauteen saisi tunteja lisää. Välillä on pitänyt tiukasti puuhata työvuorolistoja kotitöille että niitä tekisi joku muukin kuin minä. Ehtivät enkelt ja ukko tottua että hoidan kaiken aina kun olin kotona mutta työpäivän jälkeen ei enää ehdi pyykätä kokoperheen pyykkejä, tiskata, laittaa ruokaa jne. Niinpä on lapset saaneet opetella pyykkikoneen käyttöä ja muita tärkeitä taitoja jo nuorena kotona. Nykyään jokainen pesee itse omat pyykkinsä. Tosin ukko välillä ostaa oman pyykkinsä pesun lapsilta. Roskia viedään vaihtelevalla innolla samoin tiskikone pyörii kun sitä pyöritetään. Ukko taitaa olla huonoin lenkki näissä kotitöissä. 

Harrastusia on enää nuorimmalla. Hän käy vielä innokkaasti kuorossa joka sekin on katkolla. Partion lopetti nyt vuodenvaihteeseen oma ryhmä on kutistunut olemattomiin ja korona-ajan harrastaminen on ollut hyvin vaihtelevaa. Enkeli 4 lopetti jääkiekon korona kevääseen ei koronan takia vaan ihan omasta halusta nykyään viihtyy tietokoneen ääressä. 

Minä ja ukko ollaan edelleen yhdessä. Ukko ei malttanut lopettaa jääkiekkoa kun enkeli 4 sen lopetti vaan siirtyi huoltamaan muita joukkueita ja huoltaa pelaajia nyt ihan SM tasolla. Tämä harrastus viekin sitte aivan kaiken liikenevän ajan. Kerran viikossa käydään ruokkimassa Kunkkis joka sitkeesti asuu kotonaan ilman ulkopuolista apua vaikka ikää on 96v välillä tunttuu että mummu on puoli sokea ja puoli kuuro mutta kun aiheet ovat oikeat kuulee oikein hyvin. Leipoo pullat ja sämpylät joka viikko ja puhaa kaalilaatikoita ja muita ruokia. Kinkkua ei jouluna halunut enää paistaa vaan pyysi valmiita paloja kaupasta.

Silloin kun Ukon harrastukset eivät ole esteenä meillä mökkeillään. Usein mökille mukaan lähtee enkeli 2 ja 5. Enkeli 4 vain pakotettuna jos saa ottaa oman tietokoneen mukaan. Viime kesänä raahasi ison pöytäkoneen telttaan ja sielä sitten vietti juhannuksensa :) .Ukko,minä ja enkeli5 kalastellaan, ja kun heitä ei saa aina järvelle niin hoidan kasvimaata ja kukkapenkkejä. Kovaan kouluun vaan joutuvat kasvit minun puutarhassa.

Uusinpana harratuksena tuli viimekesänä retkeily Päkäpään kanssa kun kierrämme kansallispuistoja. Kivaa on ollut. Hienoja retkiä ja siksi nyt herättelenkin tätä vanhaa blokia uudestaan jos vaikka saisi jokusen sanan ja kuvan tänne kirjoitetuksi retkistä. 

Lapsiperheen arki on vähitellen loppumassa ja uusi keski-ikäineen arki odottaa! pitänee muuttaa tuota kuvailuakin kun kerkiää...

Ensin ilmotautuminen. Kaikki kolme ilmotautuivat kolmiotteluun jossa oli pituushyppy, kuulantyöntö ja 60m juoksu enkelit 4 ja 5 myös 1000m juoksuun.

Enkeli 4 hyppää.

Enkeli 3 työntää kuulaa.

Enkeli 5 hyppää

Kaikkiin hyviin urheilukilpailuihin kuuluu myös jänis kevennys =)

Enkeli 3 hyppää. 2.69m oli poikien 03-02 pisin leiskautus!

Sitten juostiin 1000m

Enkeli 4 alusta asti täysillä ja hymyhuulilla koko kisan 7. ja kisassa oli mukana myös aikuiset.

Enkeli 5 juoksi sitkeästi koko matkan vaikka osan matkaa olikin viimeinen mutta alun kova vauhti muilla toi neidin maaliin 20. joka oli neljänneksi viimeinen sija. Tosi hienosti 1000m kisan kuopukselta.

Palkintojen jaossa kuultiin musiikkia.

Ja vaikka mitaleja ja pokaaleita ei tällä kertaa tullutkaan niin kivaa oli!

Vielä loppuun kuva "tuijottajan" 1v synttäreiltä elokuulta. Enkeli 5 kommentoi äsken että "oli muutes tosi painava"

Enkeli

päivittää taaskin vain kuvin ehkä joskus vielä voisi olla aikaa ihan vain kirjoittaa kuulumisia.

Enkeli 5 aloittaa peruskoulu urakkansa ja käville siunaamassa hänet koulutielle.

Myös enkeli1 sai siunauksen viimeiseen peruskoulu vuoteen.

Enkeli5 tepsuttelee koulutietä.

Pikkasen jännittää

tästä se alkaa!

Enkeli

Ennen koulujen alkua ehdittiin piipahtaa padasjoella moikkaamassa kummityttöä ja serkkua enkeli 4:n ja 5:n kanssa

keinumista

vaari ja koira

pikku neiti ui

enkeli