Tiistaina iltapäivällä pikkumummo soitti että vaari on sairaalassa. Hän oli aamulla saanut aivoinfartin ja kiidätetty sairaalaan. Pikkumummo informoi minua heti kun tiesi asioista enemmän. Eli infartti oli aiheuttanut oikean puolen halvauksen käsi jo tiistaina illalla toimi jonkin verran mutta oikea jalka ei toiminut. Liuotushoito oli käynnissä. Vaari oli päässyt kuitenkin hyvään hoitoon kun pikkuveljen vaimo osastoineen häntä oli hoivaamassa.

Keskiviikkona pikku mummo soitteli taas ja kertoi että tilanne on pysynyt ennallaan mutta jalasta on löytynyt kutitusrefleksi. Keskiviikkona sitten kerroin myös isoille enkeleille(1,2,3) tapahtumasta ja he ottivat asian kivasti vataan eivät ainakaan vielä kyselleet tarkennuksia. Pienille ei vielä kerrottu oikeastaan siksi kun ei ole tullut sopivaa hetkeä. Enkeli 4 viihtyy pihalla ja ihan juuri ennen nukkuman menoa ei voi tälläisiä uutisia minusta kertoa.

Tänään vaari soittelikin jo ihan itse kuulumisia. Valitteli että läppäri pitäisi saada että pysyy maailman menosta kärryillä. Pitkä kuntoutus on edessä mutta kaikki muuten on hyvin.

Isomummollekin oli uutisesta jo kerrottu ja hän tietysti on asiasta järkyttynyt.

Kaikesta huolimatta kaikki tuntuisi olevan niin hyvin kuin tässä tilanteessa voi vaan olla ja elämä jatkuu.

Enkeli