Sain ihanan puhelun tyttäreätäni joka laittoi hieman miettimään. Se meni jota kuinkin näin.
Enkeli1: Moi
Minä: Moi
E: Me mentiin puistoon ja leikittiin sielä...
(tauko jolloin minun eka ajatus oli joku kiusaa mutisen jotain puhelimeen ja odotan lisää)
E: sit me mentiin siitä vähän eteen päin kävelylle...
(Taas tauko olen jo varma että tytöt on eksyksissä mutisen taas ja odotan)
E: Sit siinnä oli leskenlehtiä
minä: niin?(saan jo sanan suusta...en tajunnut huolestua että olisivat voineet syödä niitä tai jotain muuta ;o))
E: eiks oo vähän hienoo! Niitä on tosi paljon. Me tuodaan niitä sulle!
minä: Joo no tuokaa vaan.

Vaan mitä oli minulla ensimmäisenä mielessä? Tuliko minusta sittenkin huolehtivainen äiti? Hei missä vaiheessa niin kävi =)? Ihania nuo lapset aina välillä!!

Enkeli =D