"Laskiainen laulattaa, siansorkka naurattaa" 

Laskiaissunnuntai on pääsiäisen odotuksen lähtölaukaus, seitsemän viikkoa sitä aikaisemmin. Varsinainen laskiainen on parin päivän kuluttua laskiaistiistaina, jonka jälkeisenä tuhkakeskiviikkona alkaa roomalaiskatolisten nelikymmenpäiväinen pääsiäispaasto, jota on noudatettu 600-luvulta saakka. Suomalaisetkin laskeutuivat katolisella keskiajalla laskiaisena paastoon, josta he sitten pääsiäisenä pääsivät.

Kehruiden saaminen laskiaiseen mennessä oli tärkeää, koska sen jälkeen päivät olivat niin valoisia, että ne voitiin käyttää kutomiseen. Laskiaisena ei saanut kehrätä, muuten lampaat sairastuivat, lehmät loukkasivat jalkansa, käärmeet ja kärpäset kiusasivat, myrsky repi katot jne.

Päivän työt lopetettiin varhain iltapäivällä, sillä saunassa kylvettiin päivänvalolla. Saunassa ei saanut puhua äänekkäästi, muuten hyttyset ja muut hyönteiset kiusasivat väkeä kesällä.

Ilta-ateria syötiin hämärissä. Ruoka oli hyvin rasvaista, mitä rasvaisempaa, sitä parempaa. Keittoa tehtiin herneistä tai pavuista ja läskistä tai siansorkista, leivottiin rasvarieskaa ja paistettiin rasvamakkaroita. Mitä enemmän rasva kiilsi sormissa, sitä lihavammiksi tulivat siat ja sitä enemmän lehmät lypsivät, mikä puolestaan antoi enemmän ruokaa seuraavaksi vuodeksi. Sormia ei nuoltu ruoan jälkeen, vaan rasva sai vähitellen kulua käyttöesineisiin. Sormiennuolija sai haavan sirpistä, mutta voinsyöjä pystyi käsittelemään hyvin viikatetta.

Naiset pukeutuivat puhtaaseen, valkoiseen paitaan ja muihin valkoisiin vaatteisiin. He kampasivat ahkerasti hiuksiaan saadakseen pitkäkuituista pellavaa ja hamppua. Lapsille laitettiin pitkistä kuiduista irralliset laskiaisletit. Iltapäivällä alkoi nuorison villi mäenlasku. Siellä huudettiin ja hoilattiin ja toivottiin talolle "pitkiä pellavia, hienoa hamppua, nauriita kuin lautasia ja lanttuja kuin nurkanpäivät". Tytöt laskivat mäkeä hiukset hajallaan. Mitä kauemmas kelkka luisti, sitä pidempiä pellavia saatiin.