Huh mikä viikonloppu tai oikeastaan vain lauantai!
Lauantaina piti lähteä Helsinkiin Päkäpäälle lasten pikkujouluihin. Aamulla lähtö venyi mutta viimein päästiin kuitenkin lähtemään melko ajoissa liikkeelle. Auto lähti liikkeelee ja alkoi pikku enkeleiden takapenkkijännitysken aisoissa pitäminen. Hommahan menee niin, että jos vanhemmat pysyy rauhallisena tai ainakin esittävät taidokkaasti rauhallista niin kaikki menee siedettävästi. Mutta jos pinna palaa niin  loppumatka on taivaan ulkopuolelta. Enkeli4 nukahti samantien kun päästiin autoon. Ja isot viihdyttivät ensimmäiset kilometrit itse itseään. Kun kinastelu alkoi aloitettiin lempilaulukierros pari kierrosta mentiin ja sitten takapenkki kyllästyi. Annoin taas heidän keksiä itse tekemistä istelleen. Alettiin olla jo Hämeenlinnassa jossa oli tarkoitus pysähtyä syömään.
Yhtäkkiä tajuan että jätin varmaan oman reppuni kotiin. EIKÄ siellä on vain kaikki MUN tavarat lompakko, puhelin, alakka jossa välissä mun joulukalenteri jota ilman ei voi elää ;o). Repussa sisällä mulle ja enkeli4:lle vaihtovaatteet ja vaipat. Otin kyllä kaikki pussit ja nyssäkät mutta unohdin sitten heittää repun vielä selkääni. Mukana oli tärkeät tonttulakit, kummilapsen paketit, enkeli1:n partio myynti romppeet...siis kaikki semmoinen minkä olisin mielummin unohtanut kuin sen kirotun repun. No auto sitten jatkoi Hämeenlinnasta eteenpäin eikä pysähdytty syömään. Tässä vaiheessa pinna alkaa käryämään itsellä. Takapenkki kinaa ja omat aivot sauhuaa kun yrittät ratkaista isoa raha ja tavarapulmaa. Sitten takapenkki tajuaa että nyt mentiin ruokapaikan ohi "hei eikö me syödäkään mulla on kauhee nälkä" selitän asian "joo syödään mutta tuskin hampurilaisella käydään" mukaan tullut hätävara pipari paketti pelastaa tilannetta(onneksi tajusin pistää sen yhteen niistä mukaan tulleista pusseista ihan kaikki siis ei sittenkään mennyt pieleen) niin että päästään taas muutama kilometri eteenpäin. Riihimäen jäkeen keksitään soittaa vaarille että hommaa sinne vähän nakkeja ja ranskalaisia että lapset saa jotain suolaista ennen pikkujouluherkkuja. Suunnitellaan että ukko käy ostamassa bensaa ja vaippoja ja lupaamani piparit ja antaa sitten (tyhjän) automaattikorttinsa minulle ja kun pääsee kotiin siirtää minun tililtä rahaa omalleen. Homma alkaa olla taas hallussa mutta takapenkki ei ole jaksanut meidän vanhempien suunnittelu tuokiota ja matkan viimeninen 30min on täyttä tuskaa. Ainoa onni on että enkeli4 nukkuu eikä herää vaikka auossa huutaa pikkuenkeleiden lisänä iso enkeli ja ukkokin yrittää väliin jotain murahtaa.

Mummolle ja vaarille päästään viimein. Vaari on vielä kaupassa ja ukko sanoo epäilevästi "kai sulla on kaikki avaimetkin sielä repussa". Tutkin taskut ei kyllä ne on onneksi täällä ja päästään mummolle ja vaarille sisään odottelemaan ruokaa. Kun enkelit on kuikuttelun aloittaneet niin se ei ihan heti lopu. Seuraavaksi kiukuteltiin kun mummo ei ole kotona, sitten sitä kun ei saanut levitää kaikkia leluja ympäriinsä kun tarkoitus oli vain piipahtaa syömässä ja jatkaa sitten matkaa. Vaari tuli nakit ja ranskalaiset uuniin nopeasti. Pikkuenkeleillä alkaa loppumaan kiukuttelu aiheet siis otetaan kertaus miks ei menty hampurilaiselle, missä mummo, toi kiusaa, puree, lyö, potkii, seuraa...Vihdoin ruokaa. Hetken hiljaisuus kunnes jollain on liian vähän ruokaa ja toinen ei jaksa omaansa syödä mutta sitähän ei voi antaa tietekään tappelematta vielä nälkäiselle. Siivous on tietenkin yhtä tuskaa mutta se saadaan suoritettua. Tappelun ja huudon säestämänä jatketaan pakko vessatus ja pukeminen. Koko perhe pakkautuu taas autoon ja auto kaartaa hakemaan pikku mummolta jotain Enkeli3:lle mummo antaa ostoksensa. Hienoja vaatteita on taas löytynyt edullisesti ja ajattelen että lapset kyllä ilostuu voidaan niitä tutkia kun ukko käväisee ostamassa niitä vaippoja. Mutta tilannetta on enää turhaa yrittää kääntää. Ukon ollessa kaupassa näytän mitä kivaa mummo on ostanut tytöt on innoissaan ihanat kimallepaidat ja lupaan että ne saa laittaa Päkäpäällä heti päälle. Sitten pojalle näytän hienoa herrasmiehen puvuntakkia ja housuja. "tyhmää minäkin haluun hienon mekon enkä mitään herramiehen pukua" enkeli2 tartuu heti aiheeseen "ei pojat SAA pitää mekkoja" ja tappelu ja huuto on valmis. Enkeli4 itkee kovaa meteliä ja loput enkelit tappetelee mitä kukakin saa pukea päälle ja minä huudan että olkaa nyt hetki hiljaa. Ohikulkiat toijottavat lasit huurussa olevaa huutavaa autoa. Tekee mieli irvisttää heidän lisäiloksi vielä mutta saan hillittyä itseni sentään. Yritän vielä epätoivoisesti kääntää ajatukset muualle ja katsotaan vieressä olevaa paloasemaa. Mutta paloautoja ei ole näkyvissä joten pikku enkelit saa taas vain uuden syyn kiukuta lisää. Ukkokin vain viipyy kaupassa. Kylläpä kestää kauan ostaa paketti vaippoja ja pipareita. Viimein päästään matkaan Päkäpäälle. Äh ai niin sitä bensaa vielä. Toki ensin ukko yritää ottaa sitäkin seteliautomaatitankista ja kiroaa kun letkusta ei heru mitään vaikka kuin puristaa. Tähän väliin jo totean epätoivoisesti naurahtaen että se on seteliautomaatti ja että ei olis pitäny näköjään lähteä ollenkaan matkaa.
Kaikesta huolimatta aikataulusta myöhästytään vain vajaa tunti ja kun viimein istun päkäpään pöytään totean että kaikki mikä on pieleen voinut mennä on sen tehnyt ja pipareitakaan ei ole sitä määrää mitä tilattiin kun ukko kävi kaupassa enkä häntä jaksanut enää tiedottaa riittävästi. Hetken istumisen ja tilanne katsauksen ja kupillisen kuumaa glögiä jälkeen päivän loppu menikin sitten jo oikein mukavasti minun osalta ainakin.
Ukko kertoi puhelimessa sitten illalla kotimatkastaan isojen enkeleiden kanssa. Kuinka oli meinennnut nukahtaa ensin auton rattiin ja oli sitten pysähtynyt ostamaan itselleen energiajuomaa ja sen voimalla selvinnyt kotiin asti. Moottorin vika-valo oli tietenkin myös syttynyt palamaan ja ukko oli siinnä sitten pohtinut mitä tekee jos moottori hajoaa keskellä moottoritietä ja hän on kolmen lapsen kanssa ilman puhelinta ja rahaa matkalla. Ukko jätti minulle puhelimensa että saadaan toisemme tarvittaessa kiinni. No valo oli onneksi sammunut eikä syttymisen syy kai ikinä selviä. Ukko siirsi rahaa tililleen minulle.

Lauantaina oli siis illalla oikein kivat pikkujoulujuhlat Päkäpäällä syötiin herkkuja ja isot pääsi ulos purkamaan suurimat kiukut pois. Leikittiin tottuleikkejä ja etsittiin tontun piilottamia paketteja joissa oli lapsille piparia, namia ja porokuusen koriste.
Yö enkeli4:n kanssa meni hoitaessa nenätukkoista tyttöä mutta saatiin kuitenkin nukuttuakin ihan kivasti. Sunnuntaina leikkittiin syötiin nukuttiin ja juhlittiin muiden 1vuotiaiden kanssa pikkujouluja. Mukana oli 6 vuonna 2005 syntynyttä tyttöä ja yksi 6vrk vanha poika. Juhlissa syötiin ja ongittiin pipareita ja naksuja. kivaa oli sieläkin. Sininen heitti sitten meidät asemalle että päästiin kotiin junalla kotiin. Junamatka meni myös todella rauhallisesti kun äiti ei hermostu niin kaikki hoituu niinkuin aluksi jo kerroin.