Joulupukki

Vanhassa, pakanallisessa Suomessa Joulupukki oli mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen shamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Hän vaelteli talosta taloon juoden tarjottua alkoholia. Hän saattoi esimerkiksi pelottaa lapsia ja olla humalassa. Hän saattoi myös jakaa lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille.

Brittiläis–amerikkalainen joulupukkiperinne on vaikuttanut suomalaiseen huomattavasti. Suomessa on tapahtunut ns. perinteiden sekoittuminen, jossa joulun isähahmo "Father Christmas" (brittiperinteen mukaan) on saanut Joulupukin nimen (suomalaisen perinteen mukaan). Vanha, pakanallinen Joulupukki todellakin muistuttaa ulkonäöllisesti pukkia, mutta se on vain ihmisen koristelema hahmo, ei mikään oikea pukki. Amerikkalaisten Coca-Cola-joulupukki on Suomessa aika tyypillinen Joulupukin ulkomuoto nykyään. Vanhan ajan Joulupukilla oli joskus musta kaapu, nykyään hän käyttää sen sijaan yleensä punaista kaapua ja hänellä on valkoparta. Käsitys Petteri Punakuonosta yhtenä Joulupukin rekeä vetävänä porona tulee Amerikasta.

Nykyisen jouluperinteen mukaan Joulupukilla on joulutonttuja apureinaan. Suomalaisessa jouluperinteessä joulutonttu on pienikokoinen partainen mieshahmo, hyvin paljon kuten minikokoinen joulupukki. Joulutontut ovat osittain peräisin kansanperinteen tuntemista haltijoista ja muista pikkuolennoista. Joulupukki taas on isovatsainen, isokokoinen naurava mies, jolla on valkoinen parta, "kuuraparta". Hän on erittäin vanha, jopa satoja vuosia vanha. Joskus hän saattaa olla raihnainenkin. Silti hän jaksaa nauraa ja jakaa lahjoja lapsille. Joskus Joulupukilla on puinen kävelykeppi. Hänellä on myös usein juuttisäkki jossa on lahjoja.

Joulupukki asuu tonttuineen Korvatunturilla ja käyttää kulkupelinään porovaljakon vetämää rekeä. Joulupukki on ns. myyttinen hahmo. Suomalainen Joulupukki kulkee reellä maan pintaa pitkin toisin kuin amerikkalainen, jonka pororeki osaa lentää. Suomessa Joulupukki ei tule sisään savupiipusta vaan ovesta. Suomessa Joulupukki ei ole henkiolento eikä näkymätön vaan verta ja lihaa, ihmishahmo. Joulupukki kuuluu mytologiaan, jota kutsutaan joulumytologiaksi.

Joulupukilla on Joulumuori, ja he ovat pariskunta. He ovat molemmat vanhoja ihmisiä. Joulutonttujen, Joulupukin ja Joulumuorin yhteinen tehtävä on hoitaa lasten lahja-asiat kuntoon Korvatunturilla niin, että Joulupukki voi kuljettaa lahjat reellään perille. Suomessa Joulupukki on myyttinen isähahmo, joka päättää kuka on kiltti ja kuka ei. Joulutontut ovat vakoojia, jotka katselevat ikkunasta lapsien touhuja ja päättelevät ovatko lapset kilttejä vai eivät ja raportoivat sitten asiansa joulupukille.

Suomalaiselle Joulupukille on tyypillistä, että hän on naamioitunut tuttu mieshenkilö, jota ei välttämättä tunnista, mutta jonka saattaa tunnistaa vahingossa. Hän jakaa lahjoja kilteille lapsille, mutta tuhmat lapset eivät saa lahjoja.

Lapsille Joulupukki tuottaa jännitystä, ja hän on oletettavasti melko suuressa suosiossa heidän keskuudessaan. Yleensä jossain vaiheessa ala-astetta lapsi kuulee kaveriltaan, ettei Joulupukkia ole oikeasti olemassa.

Monien perheiden perinteeseen kuuluu, että lapset kirjoittavat Joulupukille kirjeitä. Lapsilla on tapana kirjoittaa lista toivomistaan lahjoista. Kirjeen voi antaa toimitettavaksi esimerkiksi vanhemmille. Lahjatoivetta vain harkitaan. Aina ei saa sitä mitä haluaa.

Vanha, pakanallinen joulu on keskitalven ns. hedelmällisyysriitti, jonka mukaan pian taas aurinko tulee esiin ja maa rupeaa kasvamaan viljaa. Pukki on hedelmällisyyden symboli. Kristillinen joulu on Jeesus Kristuksen syntymäjuhla, jolla juhlistetaan Jeesuksen syntymäpäivää 25. joulukuuta. Joulu on valon juhla. Vanha, pakanallinen joulu on juhla, jossa juhlitaan sitä, että pian aurinko taas valaisee ja lämmittää maata. Pukki on tämän viljaisan, hedelmällisen ajan symboli. Suomessa valmistetaan nuuttipukkeja, olkipukkeja, jotka muistuttavat tästä hedelmällisyysriitistä. Niillä on neljä jalkaa, joilla ne seisovat tavanomaisella tavalla. Sarvet ovat käyrät eivätkä terävät. Silmiä ei yleensä piirretä. Pukki onkin ns. karikatyyri, hahmotelma eläimestä.